Lomalla...

Reput selkaan ja kohti "linja-autoasemaa", joka taalla on oikeastaan markkina-alue enemman kuin linja-autoasema. Bussien lahto- / tulopaikat sijaitsee paa-asiassa jonkin mercadon kupeessa. Mercadot on isoja siis ISOJA, osittain katettuja markkinapaikkoja, joissa myydaan ihan mita vaan ihminen voi tarvita. Ja kojuja on loputon maara!

Taksin kaartaessaa talle "linja-autoasemalle", siina ei juuri ehi miettia seuraavaa siirtoa, kiitos nuorten palvelualttiiden miesten! Nama jannut ovat taksin ulkopuolella heti taksin pysahdyttya, kyselemassa minne matka, tai oikeastaan he huutelevat eri paikkojen nimia; GRANADA, MASAYAH, RIVAS.... jne... kovaan aaneen, persoonallisella tyylillaan ja jokainen haluaa meidat juuri "omaan" bussiin! Pari napakkaa sanaa kannattaa opetella; Tranquilo, por favor! ja Momento! (rauhoitu ja hetki) nama sanat saa pojat peraantymaan metrin paahan ja saa ihan rauhassa miettia mihin bussiin haluaa. Ollaan jo opittu valitsemaan bussi, jossa ei ole mustia nahkapènkkeja ja joka menee "directo" eli suoraan paamaaraan seka expreso (pikavuoro)! Toki nama kyseiset pikavuorot ei suinkaan ole ihan sita mita luulis... ilmastointina toimii avoimet ikkunat ja vauhti on alamaessa lupaavat 80 km / tunnissa! Ja kun bussi pysahtyy, myos ilmastointi lakkaa! :)


Evaistakaan ei tarvitse huolehtia. Ennen kun matkaan paastaan bussiin kapuaa kaupustelijoita, joilta loytyy valmiita ruoka-annoksia, piirakoita, kekseja, vetta, mehua.... onpa myos ollut kynia myynnissa. Joskus joku kaupustelija pitaa pitkan palopuheen bussin etuosassa, esim. kaupustellen vitamiinipillereita, puheen jalkeen han jakaa pillereita kaikille. Ja me tietenki tyytyvaisina otetaan pillerit vastaan ja tungetaan reppuun. No mita sita.... kohta sama heppu keraa ne takas! Todellinen myyntitykki!

HUGO, HUGO, AQUA, AQUA, huutojen saattelemana bussi paasee vihdoin matkaan. Kuski tarayttaa radion auki eika saastele volumin kanssa. Normaali puhetta ei kuule, vois kuvitella olevansa discossa! Matkustaminen ei myoskaan kay kukkaron paalle. n. 130 km matka taittuu 2 dollarilla! Niimpa mekin ollaan reissattu ympari Nicaraguaa joka viikonloppu.





Ensimmainen reissu suunnattiin Ometepelle.
Ometepe on kahden tulivuoren saari, Nicaragua jarvessa, joka on maailman suurin sisamaajarvi, jossa on vuosia sitten ollut iso haikanta. Hait on kuuleman mukaan pyydystetty lahes loppuun. Mutta olihan se vahan jannittavaa polskia siella! Ja jannitysta saatiin myos meidan mahtavalla viidakkokavelylla!




Kuultiin, etta saarella on luontopolku, jossa mahdollisuus jannittavaan viidakkosamoiluun, jossa mahdollisuus nahda mm. apinoita... Niimpa me reippaina ja uteliaina varustauduttiin kahden kameran ja videokameran seka vesipullojen kanssa jannittavalle retkelle!
Ensimmaiset luontoaanet kuuluivat paikalliselle nuorisojoukolle, joka oli luultavasti nauttinut auringon noususta maistellen muutakin kuin limpparia!
Matkanvarrella nahtiin mm. pikkumuurahaisia, vikkelia liskoja ja hassun nakoisia lintuja. Kuultiin kuivan heinan kahinaa ja apinan aantelya (ehka?) ja saattoipa kuulua myos hampaaatom huokaus! :) Taman jannittavan episodin jalkeen paatettiin lahta pois viidakosasta!HUI KAUHIA! Ja takas sivilisaation pariin.
















Niimpa suuntana oli Granada, Espanjalainen siirtomaakaupunki Lago de Nicaraguan rannalla. Mukulakivikadut, hevoskarryt ja hauskan variset talot laukaisivat viidakkokavelyn jannityksen mukavasti.

Nahtiinpa siella myos paikallinen potnapekkakin! Ja haivahdys kotikaupungin Rotuaariakin oli havaittavissa. Vahan ehka koti-ikavakin kavasi mielessa.... Mutta, ikavantunteet kaikkosivat, kun mama tyttarineen jalleen kerran kailottaa isolla aanella myymiaan tuotteitaan! Maman paan paalta laskettiin iso kori (halk. 1m) , joka oli ihan taynna pussukoita jotka sisalsi mm. kaakaota ja kanelia. Paljonkohan kyseinen kori mahtaa painaa...?!? Eipa suomitytto/poika viittisi 40 asteen helteessaa paljo kanniskella moista taakkaa!!! Jokainenhan voi kokeilla samaa saunan lammossa ja 8-9 tuntia paivassa!

Kostea kuumuus on taalla sanoinkuvaamaton. Sita vois tietysti jokainen kokeilla niin, etta menee saunaan pariksi tunniksi (mieluiten koko paivaksi) vaatteet paalla, sitten vaikka pari tuntia (mieluiten koko paivan) kaveleskelee siina saunassa... noh, sitte tietty yllattaa pissahata(aina valilla)! Yritappa sitte repia niita litimarkia housuja jalasta pois (ja takas)..... ja kaikki saunassa tietty! Kaikkeen tottuu... me ollaan oltu saunassa 5 viikkoa! :)) Kuivat vaatteet saattaakin tuntua aluksi vallan oudolle....

Jokatapauksessa, reput on heilahtanu selkaan monta kertaa! Busseista on tullut niin rakkaita meille, niiden tunnelmaa ei voi verrata edes Karppien fani-bussin tunnelmaan! Ja mehan ollaan aina jonkin sortin nahtavyys, ainoina "lankkareina", sekos vasta hauskaa onkin! :)
Jo ennenkuin bussi saapuu paamaaraan, rahastaja kyselee minne matka ja kipittelee ilmoittamaan asiasta kuskille, joka pysayttaa bussin meille sopivaan paikkaan. Rahastaja saattaa myos hommata lennosta taksin meille, roikkuen bussin ovella ja huudelleen takseille! Palvelua jos mika!

Granadan ja Ometepen lisaksi on koluttu Leon, kymmenien tulivuorien alueella sijaitseva kaupunki.



Hauskaa sinansa, ollaan toimivien tulivuorten ymparoimassa maassa eika yksikaan oo pihahtanu taalla ollessa, toisin kun koto-Suomen lahistolla! Meitahan peloteltiin/varoteltiin tulivuorenpurkauksista....maanjaristyksista... yms. ennen reissua.... ;)



Tyynenemeren rannalla on myos tullut pyorahdeltya... niin rannalla kuin tanssilattiallakin! ... Pochomil... San Juan Del Sur... Las Penitas.... Kerrottavaa riittaisi... mutta aika ei anna periksi!




Islas del Maiz, eli maissisaaret Karibialla jai talla eraa haaveeksi (kun ei niita pipojakaan tarttenu lahta virkkaamaan) mutta, ehkapa joku paiva.....

Nailla mennaan, kotia kohti!

Gracias Nicaragua! Hasta luego!

Barrioelamaa..

Aamuheratys klo. 6.00 auringon noustessa. Heratyskelloja ei tarvi, kaupustelijoitten huudot kajahtelevat sen verran aanekkaasti, etta tuskin kellon soitto kuuluiskaan. Nama kaupustelijat kulkevat kadulla ite kukanenkin myyden kaikenlaista, esim. tuoretta leipaa ja hedelmia saa ostettua kotiovelta!

Aamukahvin jalkeen on vuorossa pakolliset kuviot ts. vessareissut pariin otteeseen. Sittenpa massuihin mahtuukin munakokkelia ja Cayopintoa, eli riisipapumossoa. Sirpa ei tasta paikallisesta herkusta ole kovin innostunu, mutta nalan se pitaa loitolla puolille paivin. Hikkeehan se pukkaa jo tassa vaiheessa, joten suurempiin meikkausoperaatioihin on turha ryhtya. Perapukamavoidetta silmapusseihin ja huivit paahan. Ja eiku menoks.

Bussipysakilla ei tartte seisoa kauaa, kohta jenkeista tuotu vanha, parhaat paivansa nahnyt koulubussi tulla rymistaa paikalla. Bussi on tumpattu niin tayteen vakea, etta akkinainen ujo suomalainen ei kyytiin nousis. Kannattaa silti nousta, bussissa ei ole ainakaan pelkoa siita, etta kaatuisi. Kanssamatkustajien tuki (sanan varsinaisessa merkityksessa) on pitava! Valilla tuntuu, etta koko komistus hajoaa liitoksistaan. Sirpallaki jai kerran tanko kateen bussista poistuessa!
Sitten alkaa matkan varsinainen kohokohta; itsensa puskeminen bussin takaovea kohti kattotangoista roikkuvan ihmismassan lapi. Tama toimenpide kannattaa alottaa ajoissa... Ja tasta kun on selvinny, jannitys ei suinkaan lopu siihen paikkaan. Ovihan saattaa jumittaa puoleen valiin, jolloin isomman, reppua kantavan ihmisen on suht hankala luikahtaa ulos. Ovi saattaa myos jaada aukeematta. Siina vaiheessa karjutaan PUERTA! (ovi). Toimii!

Ainoina cheloina, me saadaan kivasti huomiota nailla lepposilla matkoilla. Koskilinjoilla ei paljo hymyja irtoo! :) Hintakaan ei paata huimaa, matka taittuu 2,50 cordoballa, joka on akkia laskettuna about parikymmenta centtia.

Taalla ei suinkaan kavella nuin vaan sisalle esim. Soynican toimistolle tai "kotiin" tai ylipaataan kenenkaan taloon. Taloja ymparoi rauta-aidat, joissa vahintaankin parit lukot.

Aamut Soynicalla alkaa palaverilla, joissa suunnitellaan paivan ohjelma. Palaveria pidetaan mm. Marthan ja Mirtan kanssa, joita taalla kutsutaan promoottoreiksi. Nama tatit ovat varsinaisia tyomyyria, joitten tyonkuva on varsin laaja, mm. colaboradorien ohjaus ja seuranta. Nama colaboradorat ovat barrioiden koyhia aiteja, jotka ovat innostuneet kouluttamaan itseaan ja jakamaan tietoa kokoontumalla ryhmiin muiden samassa tilanteessa olevien aitien kanssa.
Meilta odotetaan taalla tietoa erityisesti lasten kehityksesta ja kasvatuksesta. Lukuisia ohjaus-/neuvontatilaisuuksia on saatu pitaa, onneksi Krissella on myos lastentarhanopettajan koulutus.
Palaverit ja muu kanssakayminen Soynican vaen kanssa ei suinkaan sujuisi meidan espanjankielen taidolla ilman Niinan loistavaa tulkkaus apua.

Palaverin ja vessareissujen seka vesipullojen tankkauksen jalkeen lahetaan kavella lappasemaan. Mikas taalla on kavellessa, chela huutojen saattelemana! Pojathan ovat myos opetelleet muutaman sanan englantia. esim. I love you.... Bye....
Aikamme lapsyteltya, maisema muuttuu yha vaatimattomamman nakoiseksi. Sahkoja ei ole, vetta ei tule, aaltopelti kyhaelmat toimivat koteina....
Hymyillen ja ystavallisyytta pursuen nama ihmiset kiikuttavat meille tuolit ulos. Aidit lapsineen kokoontuvat polyiselle pihalle kuuntelemaan colaboradoran tarkeaa sanomaa ravinnosta. Pihaa kastellaan kaukaa kannetulla vedella, ettei se pollyaisi. Colaboradora teippaa aaltopeltikodin ulkoseinaan "opetusmateriaalia" ja ripustaa piikkilangalle itse tekemiaan koristeita. Naapurissa pauhaa musiikki (varmaan patteri vehje) jumputtaen sanomaa, joka ei jaa epaselvaksi "Yo abajo y tu arriba" (mina alla sina paalla). Kesken lasten pituuden mittaustuokion paikalle tulee karun nakonen iso tatuoitu jatka, mukanaan pari samankaltaista kaveria. Jatkat lankyttaa meille "koska meidat mitataan ja koska saahaan sita soijaa" Aikansa tuimasti tuijoteltuaan ja lankytettyaan jatkat kyllastyy ja lahtee leuhkasti pois paikalta, naisten jatkaessa "neuvolapuuhiaan".... Barrioelamaa....
Onneksi naita karuja jatkia jonkunverran hammentaa Krissen repusta roikkuva muovipussista kyhatty pomppujanis! Meidan "lelupajan" hittituotteeksi on tullut tama mahtava Pyykosjarven paivakodista saatu idea! Ollaankin ristitty ittemme pupupartioksi kun kuljeksitaan pitkin Managuan polyisia barrioita ovelta ovelle opettamassa mm. taman oivan tuotteen tekemista!
Materaalipula tuskin paasee yllattamaan, ainakaan muovipussijaniksen teossa. Kadunvarret pursuaa muovipusseja ja muuta sontaa. Roskat ym paska heitetaan kadulle ja sitten ootellaan sadekautta, joka huuhtoo kaiken Managuajarveen.

Ei olla hirveen innostuneita lahtemaan biitsille taalla.... Niinpa sita sitte yleensa viikonloppuisin suunnataankin johonkin "puhtaimille vesille".

Nicaraguassa kymmenia aktiivisia tulivuoria, ni sitte siella paassa pasahtaa!!! Uutispimennossa ollaan ja jos lentokielto jatkuu, me lahetaan karibialle virkkaamaan pipoja, joita hengenpitimiksi ohikulkeville kaupustellaan!!! ".... everythings gonna be allright......" :))

Hasta luego!

Hola!

Saavuttiin Amsterdamin ja Panaman kautta ilman kommahdyksia Managuan kentalle torstaina 25.3. Meilla oli siis edelleen torstaipaiva menossa aikaeron (-9 tuntia) takia. Kysymykseen "mika paiva tanaan on" vastaus oli aika pitkaan torstai! Napattiin siina sitte laukut ja suunnattiin ulos hammastyttavan kuumaan Nicaraguan iltaan. Petri Jaakkolaa ootellessa ja hien valuessa pitkin selkaa, oltiin suhteellisen tyytyvaisia siihen, etta tajuttiin riisua villatakit Amsterdamissa ja vahentaa vaatettaa myos koneessa. Petri tulikin paikalle sovittuna aikana, meidan onneksemme. Kannythan lopettivat toimintansa Panaman kentalla. Siina sita sit ois ihmetelty. Vai oisko?! ;)

Ensituntuma Nicaraguan liikennekulttuurista kavi varsin selvaksi matkalla kohti Altamiraa ja meidan tulevaa Nica-kotia. Heti kattelyssa paatettiin kylla unohtaa suunnitellut pyoraretket ainakin Managuassa. Jos ei ihan varmoja oltais oltu, etta istutaan ihan tavallisessa perheautossa, olis voinu luulla, etta ollaan osallistuttu formulakisoihin, jossa kaikenmaailman Raikkoset ja Raikkosen kaverit kisailevat vauhdin lisaksi myos siita kuka toottailee eniten! Ja ne tootit!! Ei mitaan peruskamaa todellakaan. Harjaantunut toottailija osaa jopa "viheltaa" esimerkiksi kun kaunis nainen (tai kaksi) kavelee hikisena ja nilkat turvoksissa pitkin Managuan polyisia katuja. Fitfiuu! :)

Nica-kodissa meita oli vastassa meidan emanta Jaqcueline, hanen ystavansa Luis ja Jaqcuelinen 15-vuotias tytar Amalia seka ainut meidan nakema torakka, johon ei ehitty tutustua paremmin. Ilmeisesti tama ei kuulunut lahimpaan tuttavapiiriin, koska lahestymisyritys paattyi Jaqcuelinen napakkaan polkaisuun, jota seurasi veikea aani.
Kodin esittelykierroksen jalkeen kaytiin lapi talon saannot, joihin mainittiin mm. etta gentlemannien tuonti taloon ei ole sallittua. Tamahan meita tateja suuresti huvitti ja todettiin, etta lapset ja ihan omat gentlemannit on Suomessa. :) Taman gentlemanni hassuttelun jalkeen jutustelu jatkui varsin rentona.
Jutusteltiin asioista, joita isantavaki meilta toivoo. Pyykkia pestaan kerran viikossa, mika riittaa meille ihan hyvin (nyrkkipyykkiahan voi pesta millon haluaa). Omat huoneet luututaan myos kerran viikossa, mika ei riita! Poly kantautuu ikkunoista ja ovista ja ihmisten mukana ulkoa ihan uskomatonta tahtia. Luutuaminen ei muuten ole mitaan lasten leikkia! Kuvitelkaapa luutuavanne saunassa.... Suhteellisen hikista puuhaa. Huomattiin tama luutuamalla noin niinku alkajaisiksi koko talo isantavaen ollessa paasiaislomalla. Talossa on eteisaula, olkkari, ruokailutila, keittio, "tv-huone" ja aivan ihana iso terassi seka pyykinpesutila ulkona. (pyykkikonekin on)

Meilla siis omat huoneet jossa suihku ja vessa seka lattiarupelit ilmastointina. Onneks edes ne on! Lampotila on meinaa tasasesti yli 40 paivalla ja yollakaan tuskin alle 30. Sirpa ei hikoile edes saunassa nain paljon! Ja puuteri on todettu aivan turhaksi hompotykseksi. Ja yksi joutava vekotin on myos fooni. Taalla foonaus tapahtuu paata heilutellen ja hiuksia haroen. Kakkoselle foonin voi laittaa heiluttamalla paata nopeammin. On myos kokeiltu turbovaihdetta. Sehan tapahtuu tietenkin mossaamalla! :) Toki tama kyseinen vekotin loytyy matkavarusteista ja ehkapa sita joskus voi tarvita jos vaikka paatetaan lahtea illalla salsaamaan ja halutaan oikein tallata ittemme. Siina nyt vaan on se ongelma, etta taytys olla tosi sapakkana foonia ja harjaa heiluttelemassa jos meinaa kereta jotain eri kampausta saaha aikaseksi ennen kun hiukset on jo kuivat tassa kuumuudessa. Toinen ongelma se, etta tatit heraa taalla 6.00 ja Krisse haukottelee klo.19.00 ja Sirpa tuntia myohemmin. Nukkumatti kutsuu viimeistaan kymmenelta. Laheppa siina sitte yhtikas mihinkaan keikuttelemaan. Ollaan harkittu auttaisko paivaunet asiaan, jotta ilta jatkuis pitempaan, esimerkiksi jossain Zona-hippiksella.

Yhteydenpito Suomeen kannykoiden valityksella on osoittautunut haasteelliseksi. Petrin mainitessa asiasta tulomatkalla ei aavistettu minkalainen rumba kehkeytyykaan. Kuten mainittiin, Suomen liittymat lopettivat toimintansa Panamassa ja sitten selvisi, etta pitaa olla 3G puhelimet. Noh, mehan tietysti oletetaan, etta meilla on sellaset ja marssitaan kannykauppaan ostamaan paikallista prepaid-liittymaa. Krissen puhelin osoittautuukin toimivaksi, toisin kun Sirpan, joka tietenkin ostaa uuden puhelimen siina toivossa, etta yhteydet toimii. Toisin kavi! Puhelin lahettaa viesteja, siihen voi soittaa ja silla voi jopa ite soittaa, mutta viesteja ei voi vastaanottaa! Aika ykspuoleista viestittelya. Hata keinot keksii! Niinpa Sirpa lahettelee viesteja omalla kannylla ja Krissen kanny toimii vastaanottimena. Napparaa! Tosin viestien lahettaja ehka miettii viestien sisaltoa tarkemmin.... ;)
Kolmen paivan paasta Krissen kanny ei enaa laheta viesteja (onneksi nain pain). Joten nyt toistaiseksi Sirpan kanny on lahetin ja Krissen vastaanotin. Mietittiin josko kannyt koyttais kiinni toisiinsa, niin olis yksi toimiva vekslattava uusi Nokian malli. Mutta, koska ei voi tietaa onko tama vekslattava malli juuri se pysyva malli, kannyt on irrallaan toisistaan (mutta ei kovin kaukana toisistaan) uutta kannyvariaatiota ootellessa.... Nailla mennaan!

Tyosta barrioilla (kortteleissa) seuraavassa jaksossa.......


Hasta luego!