Aamuheratys klo. 6.00 auringon noustessa. Heratyskelloja ei tarvi, kaupustelijoitten huudot kajahtelevat sen verran aanekkaasti, etta tuskin kellon soitto kuuluiskaan. Nama kaupustelijat kulkevat kadulla ite kukanenkin myyden kaikenlaista, esim. tuoretta leipaa ja hedelmia saa ostettua kotiovelta!
Aamukahvin jalkeen on vuorossa pakolliset kuviot ts. vessareissut pariin otteeseen. Sittenpa massuihin mahtuukin munakokkelia ja Cayopintoa, eli riisipapumossoa. Sirpa ei tasta paikallisesta herkusta ole kovin innostunu, mutta nalan se pitaa loitolla puolille paivin. Hikkeehan se pukkaa jo tassa vaiheessa, joten suurempiin meikkausoperaatioihin on turha ryhtya. Perapukamavoidetta silmapusseihin ja huivit paahan. Ja eiku menoks.
Bussipysakilla ei tartte seisoa kauaa, kohta jenkeista tuotu vanha, parhaat paivansa nahnyt koulubussi tulla rymistaa paikalla. Bussi on tumpattu niin tayteen vakea, etta akkinainen ujo suomalainen ei kyytiin nousis. Kannattaa silti nousta, bussissa ei ole ainakaan pelkoa siita, etta kaatuisi. Kanssamatkustajien tuki (sanan varsinaisessa merkityksessa) on pitava! Valilla tuntuu, etta koko komistus hajoaa liitoksistaan. Sirpallaki jai kerran tanko kateen bussista poistuessa!
Sitten alkaa matkan varsinainen kohokohta; itsensa puskeminen bussin takaovea kohti kattotangoista roikkuvan ihmismassan lapi. Tama toimenpide kannattaa alottaa ajoissa... Ja tasta kun on selvinny, jannitys ei suinkaan lopu siihen paikkaan. Ovihan saattaa jumittaa puoleen valiin, jolloin isomman, reppua kantavan ihmisen on suht hankala luikahtaa ulos. Ovi saattaa myos jaada aukeematta. Siina vaiheessa karjutaan PUERTA! (ovi). Toimii!
Ainoina cheloina, me saadaan kivasti huomiota nailla lepposilla matkoilla. Koskilinjoilla ei paljo hymyja irtoo! :) Hintakaan ei paata huimaa, matka taittuu 2,50 cordoballa, joka on akkia laskettuna about parikymmenta centtia.
Taalla ei suinkaan kavella nuin vaan sisalle esim. Soynican toimistolle tai "kotiin" tai ylipaataan kenenkaan taloon. Taloja ymparoi rauta-aidat, joissa vahintaankin parit lukot.
Aamut Soynicalla alkaa palaverilla, joissa suunnitellaan paivan ohjelma. Palaveria pidetaan mm. Marthan ja Mirtan kanssa, joita taalla kutsutaan promoottoreiksi. Nama tatit ovat varsinaisia tyomyyria, joitten tyonkuva on varsin laaja, mm. colaboradorien ohjaus ja seuranta. Nama colaboradorat ovat barrioiden koyhia aiteja, jotka ovat innostuneet kouluttamaan itseaan ja jakamaan tietoa kokoontumalla ryhmiin muiden samassa tilanteessa olevien aitien kanssa.
Meilta odotetaan taalla tietoa erityisesti lasten kehityksesta ja kasvatuksesta. Lukuisia ohjaus-/neuvontatilaisuuksia on saatu pitaa, onneksi Krissella on myos lastentarhanopettajan koulutus.
Palaverit ja muu kanssakayminen Soynican vaen kanssa ei suinkaan sujuisi meidan espanjankielen taidolla ilman Niinan loistavaa tulkkaus apua.
Palaverin ja vessareissujen seka vesipullojen tankkauksen jalkeen lahetaan kavella lappasemaan. Mikas taalla on kavellessa, chela huutojen saattelemana! Pojathan ovat myos opetelleet muutaman sanan englantia. esim. I love you.... Bye....
Aikamme lapsyteltya, maisema muuttuu yha vaatimattomamman nakoiseksi. Sahkoja ei ole, vetta ei tule, aaltopelti kyhaelmat toimivat koteina....
Hymyillen ja ystavallisyytta pursuen nama ihmiset kiikuttavat meille tuolit ulos. Aidit lapsineen kokoontuvat polyiselle pihalle kuuntelemaan colaboradoran tarkeaa sanomaa ravinnosta. Pihaa kastellaan kaukaa kannetulla vedella, ettei se pollyaisi. Colaboradora teippaa aaltopeltikodin ulkoseinaan "opetusmateriaalia" ja ripustaa piikkilangalle itse tekemiaan koristeita. Naapurissa pauhaa musiikki (varmaan patteri vehje) jumputtaen sanomaa, joka ei jaa epaselvaksi "Yo abajo y tu arriba" (mina alla sina paalla). Kesken lasten pituuden mittaustuokion paikalle tulee karun nakonen iso tatuoitu jatka, mukanaan pari samankaltaista kaveria. Jatkat lankyttaa meille "koska meidat mitataan ja koska saahaan sita soijaa" Aikansa tuimasti tuijoteltuaan ja lankytettyaan jatkat kyllastyy ja lahtee leuhkasti pois paikalta, naisten jatkaessa "neuvolapuuhiaan".... Barrioelamaa....
Onneksi naita karuja jatkia jonkunverran hammentaa Krissen repusta roikkuva muovipussista kyhatty pomppujanis! Meidan "lelupajan" hittituotteeksi on tullut tama mahtava Pyykosjarven paivakodista saatu idea! Ollaankin ristitty ittemme pupupartioksi kun kuljeksitaan pitkin Managuan polyisia barrioita ovelta ovelle opettamassa mm. taman oivan tuotteen tekemista!
Materaalipula tuskin paasee yllattamaan, ainakaan muovipussijaniksen teossa. Kadunvarret pursuaa muovipusseja ja muuta sontaa. Roskat ym paska heitetaan kadulle ja sitten ootellaan sadekautta, joka huuhtoo kaiken Managuajarveen.
Ei olla hirveen innostuneita lahtemaan biitsille taalla.... Niinpa sita sitte yleensa viikonloppuisin suunnataankin johonkin "puhtaimille vesille".
Nicaraguassa kymmenia aktiivisia tulivuoria, ni sitte siella paassa pasahtaa!!! Uutispimennossa ollaan ja jos lentokielto jatkuu, me lahetaan karibialle virkkaamaan pipoja, joita hengenpitimiksi ohikulkeville kaupustellaan!!! ".... everythings gonna be allright......" :))
Hasta luego!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti